#kauniitaunia Instagram Photos & Videos

kauniitaunia - 11.4k posts

Advertisements

Advertisements

    Niinä aamuina 
kun jo viikkoja on satanut 
jotakin vasten kasvoja
Kun varpaat ovat 
olleet syväjäässä päiväkausia
Kun pimeys laskeutuu 
ennen kuin saan 
itseni kahvipannullisen 
voimin vaivalloisesti hereille

Niinä pitkinä hetkinä 
kun päivä täyttyy 
loputtomalla illan hämärällä 
Kun maailma on autio 
ja itsekin piiloudun 
kotini suojiin 
kylmyyttä pitämään

Silloin mietin 
miksi ja miten täällä 
elämää eletään 
olisiko sittenkin 
jossain muualla jotakin 
mitä täältä ei löydäkään

Ja sitten tulee
se ensimmäinen 
lämmin kesäaamu
Se hetki kun voit astua 
ovesta paljain varpain
Levittää viltin 
takapihan nurmikolle
Nähdä pilvilampaiden 
kirmaavan sinisellä taivaalla

Kun kuulet lintujen 
heränneen myös

Ja mietit 
tänne nekin saapuvat 
vuosi toisensa jälkeen
Tekevät pitkän matkan 
kohtaavat vaaran ja toisenkin
päästäkseen takaisin

Tämä maa ei ole
helposti lähestyttävä
pelkkää ruusuntuoksua ja hattaraa
Ei jatkuvia karnevaaleja
tauotonta puheensorinaa

Tällä maalla on sielu
hieman uppiniskainen
Mutta kun se sydämeesi
paikkansa löytää
alat sitä hiljalleen ymmärtää

Ja muistat
tämä maa on minun
piirtynyt mieleni 
jokaiseen sopukkaan

Kesäaamut
iltojen ihmeellinen valo

Ojanpientareen kukkaloisto

Järviveden pehmeys
puusaunan tuoksu

Metsä täynnä mustikoita
eväsretki nurmikolla
keskipäivän 
keltainen aurinko

Enkä 
aio hukata
näistä hetkistä 
ainoatakaan

4/2017

    Niinä aamuina
    kun jo viikkoja on satanut
    jotakin vasten kasvoja
    Kun varpaat ovat
    olleet syväjäässä päiväkausia
    Kun pimeys laskeutuu
    ennen kuin saan
    itseni kahvipannullisen
    voimin vaivalloisesti hereille

    Niinä pitkinä hetkinä
    kun päivä täyttyy
    loputtomalla illan hämärällä
    Kun maailma on autio
    ja itsekin piiloudun
    kotini suojiin
    kylmyyttä pitämään

    Silloin mietin
    miksi ja miten täällä
    elämää eletään
    olisiko sittenkin
    jossain muualla jotakin
    mitä täältä ei löydäkään

    Ja sitten tulee
    se ensimmäinen
    lämmin kesäaamu
    Se hetki kun voit astua
    ovesta paljain varpain
    Levittää viltin
    takapihan nurmikolle
    Nähdä pilvilampaiden
    kirmaavan sinisellä taivaalla

    Kun kuulet lintujen
    heränneen myös

    Ja mietit
    tänne nekin saapuvat
    vuosi toisensa jälkeen
    Tekevät pitkän matkan
    kohtaavat vaaran ja toisenkin
    päästäkseen takaisin

    Tämä maa ei ole
    helposti lähestyttävä
    pelkkää ruusuntuoksua ja hattaraa
    Ei jatkuvia karnevaaleja
    tauotonta puheensorinaa

    Tällä maalla on sielu
    hieman uppiniskainen
    Mutta kun se sydämeesi
    paikkansa löytää
    alat sitä hiljalleen ymmärtää

    Ja muistat
    tämä maa on minun
    piirtynyt mieleni
    jokaiseen sopukkaan

    Kesäaamut
    iltojen ihmeellinen valo

    Ojanpientareen kukkaloisto

    Järviveden pehmeys
    puusaunan tuoksu

    Metsä täynnä mustikoita
    eväsretki nurmikolla
    keskipäivän
    keltainen aurinko

    Enkä
    aio hukata
    näistä hetkistä
    ainoatakaan

    4/2017

    186 25 5 hours ago

Advertisements

    Hyvää yötä ja kauniita unia,
kun sen aika koittaa!🦆💤💗
.
#hyvääyötä #kauniitaunia
.
💕 🦆💤💗🦆💤💗🦆💤💗🦆💤💗

    Hyvää yötä ja kauniita unia,
    kun sen aika koittaa!🦆💤💗
    .
    #hyvääyötä #kauniitaunia
    .
    💕 🦆💤💗🦆💤💗🦆💤💗🦆💤💗

    34 2 7 hours ago
    Viimeiseen auringon säteeseen asti 
minä haluaisin pitää kiinni näistä päivistä 
kun teidän onneenne ei tarvita muuta 
kuin vadillinen korvapuusteja ja puhallettava donitsi ja saavillinen vesi-ilmapalloja ja lämpimään hiekkaan upotetut varpaat.

Ja kun vielä illalla viimeiseksi ripustan merivedeltä tuoksuvia uimapukuja kuivumaan 
ja tyhjennän eväskorin pohjalta 
murentuneita kaurakeksejä ja 
mansikkajäätelöön tahriintuneita hellehattuja minä mietin kuinka kaikkein eniten toivoisin 
että viimeiseen auringonsäteeseen asti 
voisin pitää kiinni näistä päivistä.

2019

    Viimeiseen auringon säteeseen asti
    minä haluaisin pitää kiinni näistä päivistä
    kun teidän onneenne ei tarvita muuta
    kuin vadillinen korvapuusteja ja puhallettava donitsi ja saavillinen vesi-ilmapalloja ja lämpimään hiekkaan upotetut varpaat.

    Ja kun vielä illalla viimeiseksi ripustan merivedeltä tuoksuvia uimapukuja kuivumaan
    ja tyhjennän eväskorin pohjalta
    murentuneita kaurakeksejä ja
    mansikkajäätelöön tahriintuneita hellehattuja minä mietin kuinka kaikkein eniten toivoisin
    että viimeiseen auringonsäteeseen asti
    voisin pitää kiinni näistä päivistä.

    2019

    371 35 18 July, 2019
    Topi on kotona ❤💔 Kiitos #sateenkaarisillanpieneläinkrematorio #ikävä #kyyneleet #topi #rakas #kauniitaunia

Aivan taivaan tällä laidalla on paikka nimeltä Sateenkaarisilta.

Lemmikit, jotka ovat olleet täällä jollekulle erityisen läheisiä, menevät kuoltuaan Sateenkaarisillalle. Siellä on kaikille rakkaille ystävillemme niittyjä ja kukkuloita, joilla ne voivat juosta ja leikkiä yhdessä.

Ruokaa, vettä ja auringonpaistetta on yllin kyllin, ja kaikilla ystävillämme on lämmintä ja mukavaa. Kaikki eläimet, jotka ovat olleet sairaita ja vanhoja, saavat takaisin terveytensä ja elinvoimansa, loukkaantuneet ja vammautuneet parantuvat ja tulevat jälleen vahvoiksi, juuri sellaisiksi, kuin ne ovat muistoissamme ja unelmissamme menneistä päivistä ja ajoista.

Eläimet ovat onnellisia ja tyytyväisiä. On vain yksi pieni asia: kukin niistä kaipaa jotakuta hyvin rakasta, joka niiden täytyi jättää jälkeensä.

Ne kaikki juoksentelevat ja leikkivät yhdessä, mutta tulee päivä, jona yksi yhtäkkiä pysähtyy katsomaan kaukaisuuteen. Sen kirkkaat silmät ovat jännittyneen tarkkaavaiset, sen innokas ruumis värisee. Yhtäkkiä se alkaa juosta pois ryhmän luota lentäen yhä nopeammin yli vihreän ruohon.

Se on havainnut sinut, ja kun sinä ja rakas ystäväsi vihdoinkin tapaatte, te pysyttelette yhdessä riemukkaina jälleennäkemisestä ettekä koskaan enää eroa.

Iloiset suudelmat satavat kasvoillesi, kätesi hyväilevät taas rakasta päätä ja katsot vielä kerran lemmikkisi luottavaisiin silmiin, jotka niin kauan olivat poissa elämästäsi, mutteivät koskaan poissa sydämestäsi.

Sitten te ylitätte Sateenkaarisillan yhdessä

    Topi on kotona ❤💔 Kiitos #sateenkaarisillanpieneläinkrematorio #ikävä #kyyneleet #topi #rakas #kauniitaunia

    Aivan taivaan tällä laidalla on paikka nimeltä Sateenkaarisilta.

    Lemmikit, jotka ovat olleet täällä jollekulle erityisen läheisiä, menevät kuoltuaan Sateenkaarisillalle. Siellä on kaikille rakkaille ystävillemme niittyjä ja kukkuloita, joilla ne voivat juosta ja leikkiä yhdessä.

    Ruokaa, vettä ja auringonpaistetta on yllin kyllin, ja kaikilla ystävillämme on lämmintä ja mukavaa. Kaikki eläimet, jotka ovat olleet sairaita ja vanhoja, saavat takaisin terveytensä ja elinvoimansa, loukkaantuneet ja vammautuneet parantuvat ja tulevat jälleen vahvoiksi, juuri sellaisiksi, kuin ne ovat muistoissamme ja unelmissamme menneistä päivistä ja ajoista.

    Eläimet ovat onnellisia ja tyytyväisiä. On vain yksi pieni asia: kukin niistä kaipaa jotakuta hyvin rakasta, joka niiden täytyi jättää jälkeensä.

    Ne kaikki juoksentelevat ja leikkivät yhdessä, mutta tulee päivä, jona yksi yhtäkkiä pysähtyy katsomaan kaukaisuuteen. Sen kirkkaat silmät ovat jännittyneen tarkkaavaiset, sen innokas ruumis värisee. Yhtäkkiä se alkaa juosta pois ryhmän luota lentäen yhä nopeammin yli vihreän ruohon.

    Se on havainnut sinut, ja kun sinä ja rakas ystäväsi vihdoinkin tapaatte, te pysyttelette yhdessä riemukkaina jälleennäkemisestä ettekä koskaan enää eroa.

    Iloiset suudelmat satavat kasvoillesi, kätesi hyväilevät taas rakasta päätä ja katsot vielä kerran lemmikkisi luottavaisiin silmiin, jotka niin kauan olivat poissa elämästäsi, mutteivät koskaan poissa sydämestäsi.

    Sitten te ylitätte Sateenkaarisillan yhdessä

    94 7 17 July, 2019

Advertisements

    -Mä ymmärrän. Sun on vaan pakko. .
.
Ja kyyneleet valuivat illassa pitkin poskia leukaan ja tipahtelivat alas yöpaitaani kun ymmärsin, että ei minun tarvitse hävetä tai peitellä tai olla edes hieman huomaamaton sieluni kanssa, joka elää maalaamisesta ja kuvaamisesta ja kirjoittamisesta
ja että se on hyvä sielu ja minun pitää olla sen kanssa villi ja heittäytyä mukaan ja antaa mennä, koska on vain pakko.

Ja siinä istuin ja katselin ulos ja mietin, että pakottamalla mikään ei oikein luonnistu, mutta päästämällä vapaaksi kaikki on mahdollista. Älä villiä sielua kahlitse. Älä herkkää sielua kahlitse.

    -Mä ymmärrän. Sun on vaan pakko. .
    .
    Ja kyyneleet valuivat illassa pitkin poskia leukaan ja tipahtelivat alas yöpaitaani kun ymmärsin, että ei minun tarvitse hävetä tai peitellä tai olla edes hieman huomaamaton sieluni kanssa, joka elää maalaamisesta ja kuvaamisesta ja kirjoittamisesta
    ja että se on hyvä sielu ja minun pitää olla sen kanssa villi ja heittäytyä mukaan ja antaa mennä, koska on vain pakko.

    Ja siinä istuin ja katselin ulos ja mietin, että pakottamalla mikään ei oikein luonnistu, mutta päästämällä vapaaksi kaikki on mahdollista. Älä villiä sielua kahlitse. Älä herkkää sielua kahlitse.

    365 17 16 July, 2019
    Unelmat.
Epäonni. 
Onnistuminen. 
Haaveet. 
Suunnitelmat. 
Tavoitteet.

Ehkä jokaisesta tuntuu joskus että onni kulkee ohitse. 
Että muut saavuttavat tavoitteensa. 
Toteuttavat haaveensa. 
Elävät keskellä unelmaansa. 
Onnistuvat missä vain mihin ryhtyvät ja kaikki sujuu ongelmitta, asiat vain soljuvat oikeille uomilleen kuin vahingossa eikä mikään ole mahdotonta.

Ja samaan aikaan itse tuskailee epäonnen suossa, valmistautuu seuraavaan mahdolliseen takaiskuun painamalla leukansa jo hyvissä ajoin rintaan ja sulkemalla silmänsä antaen katastrofin myrskytuulten puhaltaa vasten kasvoja.

Ei odota mitään jottei pety. 
Ei toivo mitään koska menneet toteutumattomat haaveet painavat edelleen hartioita maahan.

Ja miettii mielessään 
mikä tekee muista parempia.
Miksi onni seuraa heidän askeleitaan eikä 
kulje omilla kintereillä. 
Pitää muiden onnistumista jopa loukkauksena itseään kohtaan, kohtalon ivana tai osoituksena maailman epäoikeudenmukaisuudesta. 
Kieltäytyy näkemästä mitä onnistuminen on
muilta saattanut vaatia. 
On ajattelematta onnistumisia edeltäneitä valvottuja öitä, epäonnistumisia, pettymyksiä tai menetyksiä. 
Näkee vain pinnan mutta kieltäytyy 
ajattelemasta yhtään syvemmälle.

Olen elänyt tarpeeksi kauan tietääkseni että mikään tässä maailmassa ei jakaudu tasan.

Ei onni, ei epäonni.
Mutta tiedän myös ettei se mitä toinen osakseen saa ole toiselta pois.

Ei onni, ei epäonni.

Ja tiedän myös ettei sanonta "hyville ihmisille tapahtuu vain hyviä asioita" pidä ollenkaan paikkaansa.

Hyville ihmisille tapahtuu hirvittäviäkin asioita.

Mutta- ja tämä on tärkeintä- myös hyviä asioita tapahtuu.
Joka ikinen päivä.

Meille jokaiselle. 
Jonakin päivänä.

9/2018

    Unelmat.
    Epäonni.
    Onnistuminen.
    Haaveet.
    Suunnitelmat.
    Tavoitteet.

    Ehkä jokaisesta tuntuu joskus että onni kulkee ohitse.
    Että muut saavuttavat tavoitteensa.
    Toteuttavat haaveensa.
    Elävät keskellä unelmaansa.
    Onnistuvat missä vain mihin ryhtyvät ja kaikki sujuu ongelmitta, asiat vain soljuvat oikeille uomilleen kuin vahingossa eikä mikään ole mahdotonta.

    Ja samaan aikaan itse tuskailee epäonnen suossa, valmistautuu seuraavaan mahdolliseen takaiskuun painamalla leukansa jo hyvissä ajoin rintaan ja sulkemalla silmänsä antaen katastrofin myrskytuulten puhaltaa vasten kasvoja.

    Ei odota mitään jottei pety.
    Ei toivo mitään koska menneet toteutumattomat haaveet painavat edelleen hartioita maahan.

    Ja miettii mielessään
    mikä tekee muista parempia.
    Miksi onni seuraa heidän askeleitaan eikä
    kulje omilla kintereillä.
    Pitää muiden onnistumista jopa loukkauksena itseään kohtaan, kohtalon ivana tai osoituksena maailman epäoikeudenmukaisuudesta.
    Kieltäytyy näkemästä mitä onnistuminen on
    muilta saattanut vaatia.
    On ajattelematta onnistumisia edeltäneitä valvottuja öitä, epäonnistumisia, pettymyksiä tai menetyksiä.
    Näkee vain pinnan mutta kieltäytyy
    ajattelemasta yhtään syvemmälle.

    Olen elänyt tarpeeksi kauan tietääkseni että mikään tässä maailmassa ei jakaudu tasan.

    Ei onni, ei epäonni.
    Mutta tiedän myös ettei se mitä toinen osakseen saa ole toiselta pois.

    Ei onni, ei epäonni.

    Ja tiedän myös ettei sanonta "hyville ihmisille tapahtuu vain hyviä asioita" pidä ollenkaan paikkaansa.

    Hyville ihmisille tapahtuu hirvittäviäkin asioita.

    Mutta- ja tämä on tärkeintä- myös hyviä asioita tapahtuu.
    Joka ikinen päivä.

    Meille jokaiselle.
    Jonakin päivänä.

    9/2018

    310 28 16 July, 2019

Advertisements

    Kauniita unia! 💞 Sweet dreams!💞 Vackra drömmar! 💞
.
📷@jiiliuski

    Kauniita unia! 💞 Sweet dreams!💞 Vackra drömmar! 💞
    .
    📷@jiiliuski

    26 5 15 July, 2019
    En tiedä mistä te tulitte
enkä tiedä minne olette matkalla
enkä oikeastaan edes halua tietää,
mutta sen haluan teidän tietävän,
että minne olettekin matkalla tai mistä tänne tulittekin, niin tällä pysähdyksellä ja tällä kasvupaikalla teidän on tultava toimeen keskenänne
ja teidän on siedettävä toisianne
ja teidän on pidettävä toistenne puolia,
koska mistä tulittekin tai minne olettekin menossa, tällä pysähdyksellä valitsitte minut äidiksenne
ja toisenne veljiksenne
ja tällä kasvupaikalla te kasvatte
ja minä kasvan
ja sitten jatkatte matkaanne.
Tämän pysähdyksen verran olemme tässä yhdessä. Ehdinkö? -kirjani 12/18

    En tiedä mistä te tulitte
    enkä tiedä minne olette matkalla
    enkä oikeastaan edes halua tietää,
    mutta sen haluan teidän tietävän,
    että minne olettekin matkalla tai mistä tänne tulittekin, niin tällä pysähdyksellä ja tällä kasvupaikalla teidän on tultava toimeen keskenänne
    ja teidän on siedettävä toisianne
    ja teidän on pidettävä toistenne puolia,
    koska mistä tulittekin tai minne olettekin menossa, tällä pysähdyksellä valitsitte minut äidiksenne
    ja toisenne veljiksenne
    ja tällä kasvupaikalla te kasvatte
    ja minä kasvan
    ja sitten jatkatte matkaanne.
    Tämän pysähdyksen verran olemme tässä yhdessä. Ehdinkö? -kirjani 12/18

    253 9 15 July, 2019
    Sinä 
pakotat minut 
peilin eteen 
juuri silloin kun 
sitä välttelen 
asetat minut 
kirkkaaseen valoon 
kun sitä mielestäni
vähiten tarvitsen

käännät siitä ruuvista 
jolla saat minut 
raiteiltani suistumaan
tartut minuun 
kun pyrin rauhaan 
asettumaan

puhut kovaa ja lakkaamatta 
kun hiljaisuutta janoan 
jos en vastaa 
kysymyksesi
huutona ilmoille 
kajahtaa

Vaadit 
haluat ja kyselet 
et jätä tyhjää tilaa 
lakkaamatta tarvitset

Ja 
minä en 
todellakaan 
ole aina ylpeä 
siitä kuvasta 
jonka peilisi saa 
itsestäni heijastumaan

En 
kuinka
noin pieni ihminen
saa minun ihmisyyteni
murenemaan

Sinä
heijastat 
syvimmän olemukseni
pahimmat painajaiseni
muistutat haavoittuvuudestani

Näen sinun
tahrattomasta
pinnastasi
heikoimmat kohtani
salaisimmat epävarmuuteni

Ja
minä ihmettelen
joka hetki
kuinka
silti olen sinulle 
niin tärkeä

Sinä
minulle koko maailma
ainutlaatuinen
rakas ja raivostuttava

Ja
ihmettelen
saan olla äitisi
kantaa sinua sydämelläni
vaikka
kuvani onkin välillä
niin kovin
häilyvä
vain varjo
toiveideni täyttämä

1/2017

    Sinä
    pakotat minut
    peilin eteen
    juuri silloin kun
    sitä välttelen
    asetat minut
    kirkkaaseen valoon
    kun sitä mielestäni
    vähiten tarvitsen

    käännät siitä ruuvista
    jolla saat minut
    raiteiltani suistumaan
    tartut minuun
    kun pyrin rauhaan
    asettumaan

    puhut kovaa ja lakkaamatta
    kun hiljaisuutta janoan
    jos en vastaa
    kysymyksesi
    huutona ilmoille
    kajahtaa

    Vaadit
    haluat ja kyselet
    et jätä tyhjää tilaa
    lakkaamatta tarvitset

    Ja
    minä en
    todellakaan
    ole aina ylpeä
    siitä kuvasta
    jonka peilisi saa
    itsestäni heijastumaan

    En
    kuinka
    noin pieni ihminen
    saa minun ihmisyyteni
    murenemaan

    Sinä
    heijastat
    syvimmän olemukseni
    pahimmat painajaiseni
    muistutat haavoittuvuudestani

    Näen sinun
    tahrattomasta
    pinnastasi
    heikoimmat kohtani
    salaisimmat epävarmuuteni

    Ja
    minä ihmettelen
    joka hetki
    kuinka
    silti olen sinulle
    niin tärkeä

    Sinä
    minulle koko maailma
    ainutlaatuinen
    rakas ja raivostuttava

    Ja
    ihmettelen
    saan olla äitisi
    kantaa sinua sydämelläni
    vaikka
    kuvani onkin välillä
    niin kovin
    häilyvä
    vain varjo
    toiveideni täyttämä

    1/2017

    312 27 15 July, 2019
    Niin suloinen pieni ja ikää vasta kaksi viikkoa💞
Oli niin nappi ratkaisu ottaa osa tämän pojan newborn-kuvista ulkona oman kodin pihalla, koska aurinko helli lämmöllään. ☀

    Niin suloinen pieni ja ikää vasta kaksi viikkoa💞
    Oli niin nappi ratkaisu ottaa osa tämän pojan newborn-kuvista ulkona oman kodin pihalla, koska aurinko helli lämmöllään. ☀

    196 4 15 July, 2019
    Hyvääää yötä! Tehdään maanantaista merkityksellinen. #kauniitaunia

    Hyvääää yötä! Tehdään maanantaista merkityksellinen. #kauniitaunia

    35 2 14 July, 2019
    Sinä ja sinä ja sinä työnnytte hetkessä siniseen taloon ovista ja ikkunoista ja käsivarsilleni ja syliini työntyyy kolme paria jalkoja ja käsiä ja yhteensä viisikymmentä itikanpuremaa ja monta kalatarinaa ja rantasaunan tuoksu.
Ja hetken minä mietin, että oliko täällä hiljaista ollenkaan ja että ihan kuin ne olisivat kasvaneet ja muuttuneet neljässä päivässä ja 
Kato äiti!
Äiti!
Äiti arvaa mitä!
Mitä meillä on ruuaksi?
Pääsenks pelaan Pokemonia?
Äiti!

ja kaikki jatkuu kuin joku olisin vain hetkeksi elämäni pauselle painanut ja olen taas keskiössä ja keskellä elämääni ja hetkessä neljä päivää työntyy johonkin, jota en muista olleen. -Ajattelin, että kanatortilloja syötäisiin.

Ja johonkin he jo katosivat. Jäin yksin istumaan keskelle eteisen valkoista villamattoa keskelle kasaa neljän päivän pyykkejä ja keskelle elämääni.

    Sinä ja sinä ja sinä työnnytte hetkessä siniseen taloon ovista ja ikkunoista ja käsivarsilleni ja syliini työntyyy kolme paria jalkoja ja käsiä ja yhteensä viisikymmentä itikanpuremaa ja monta kalatarinaa ja rantasaunan tuoksu.
    Ja hetken minä mietin, että oliko täällä hiljaista ollenkaan ja että ihan kuin ne olisivat kasvaneet ja muuttuneet neljässä päivässä ja
    Kato äiti!
    Äiti!
    Äiti arvaa mitä!
    Mitä meillä on ruuaksi?
    Pääsenks pelaan Pokemonia?
    Äiti!

    ja kaikki jatkuu kuin joku olisin vain hetkeksi elämäni pauselle painanut ja olen taas keskiössä ja keskellä elämääni ja hetkessä neljä päivää työntyy johonkin, jota en muista olleen. -Ajattelin, että kanatortilloja syötäisiin.

    Ja johonkin he jo katosivat. Jäin yksin istumaan keskelle eteisen valkoista villamattoa keskelle kasaa neljän päivän pyykkejä ja keskelle elämääni.

    297 9 14 July, 2019
    Sitä voisi mennä pyöräretkelle mustikkametsään ja polkea suorinta reittiä ja kuunnella kesäisen päivän ääniä ja hiljaisuutta ja henkäistä matkan varrella syvään kasvavan viljan tuoksua ja heinäkuun rehevyyttä.
Niin sitä voisi.

Tai sitten sitä voi pyöräillä kohta viisivuotiaan perässä ja yrittää väistellä kieli keskellä suuta tätä voimiensa tunnossa tien laidasta toiseen äkkiarvaamatta ja salamannopeasti poukkoilevaa pientä miestä ja kuunnella kuinka hän laulaa kolmen kilometrin matkalla jo kuudetta kertaa alusta loppuun "lokki, lokin päällä lokki toisistansa nokki joka riekaleen" ja etenkin juuri tämän kertosäkeen kovaa ja tunteella ja sitä voi käydä saman keskustelun aina sadan metrin välein siitä miksi on tärkeää ajaa omalla puolellaan tien reunassa ja miksi suojatien yli taluutetaan pyörä ja kuulla vastaukseksi kuinka liikennesäännöt on typerimpiä koko maailmassa ja säännöt ylipäätään ja aikuiset ja etenkin määräilevät sellaiset kuten perässä hikikarpalot otsalla polkeva äiti.

Metsässä hän pettyy kun vastaan ei tule karhuja odotuksista huolimatta ja yrittää parhaansa mukaan nähdä kaiken ja espanjaan asti kiipeämällä jokaiselle kivelle ja puun oksalle johon suinkin pääsee ja kerättyään kymmenen mustikkaa hän toteaa niiden varmaan jo riittävän ja ryhtyy etsimään tarpeeksi teräviä keppejä aseeksi kaikkia niitä villipetoja vastaan joita hän yhä uskoo näkevänsä vaikka vastaan on tullut vain pari paarmaa, pullea toukka ja kymmeniä hyttysiä.

Ja kun tämä pieni ihminen sitten kotimatkalla laskee pyörällään alas sen suurimmankin mäen seisoviltaan ja huutaa mennessään "mä oon maailman nopein, uskotko äiti" niin vähän aikaa minä muistan sen tunteen mahanpohjassa asti.

Vapauden, voittamattomuuden ja innon jokaisesta käsillä olevasta hetkestä.

Ja se että pääsee ohikiitäväksi tuokioksi takaisin siihen tunteeseen kuittaa kaikki ne mustikat jotka olin juuri keräämässä kunnes ne tallautuivat pienten, alati liikkessä olevien jalkojen alle  ja jokaisen taistelun kautta taluutetun suojatien.

    Sitä voisi mennä pyöräretkelle mustikkametsään ja polkea suorinta reittiä ja kuunnella kesäisen päivän ääniä ja hiljaisuutta ja henkäistä matkan varrella syvään kasvavan viljan tuoksua ja heinäkuun rehevyyttä.
    Niin sitä voisi.

    Tai sitten sitä voi pyöräillä kohta viisivuotiaan perässä ja yrittää väistellä kieli keskellä suuta tätä voimiensa tunnossa tien laidasta toiseen äkkiarvaamatta ja salamannopeasti poukkoilevaa pientä miestä ja kuunnella kuinka hän laulaa kolmen kilometrin matkalla jo kuudetta kertaa alusta loppuun "lokki, lokin päällä lokki toisistansa nokki joka riekaleen" ja etenkin juuri tämän kertosäkeen kovaa ja tunteella ja sitä voi käydä saman keskustelun aina sadan metrin välein siitä miksi on tärkeää ajaa omalla puolellaan tien reunassa ja miksi suojatien yli taluutetaan pyörä ja kuulla vastaukseksi kuinka liikennesäännöt on typerimpiä koko maailmassa ja säännöt ylipäätään ja aikuiset ja etenkin määräilevät sellaiset kuten perässä hikikarpalot otsalla polkeva äiti.

    Metsässä hän pettyy kun vastaan ei tule karhuja odotuksista huolimatta ja yrittää parhaansa mukaan nähdä kaiken ja espanjaan asti kiipeämällä jokaiselle kivelle ja puun oksalle johon suinkin pääsee ja kerättyään kymmenen mustikkaa hän toteaa niiden varmaan jo riittävän ja ryhtyy etsimään tarpeeksi teräviä keppejä aseeksi kaikkia niitä villipetoja vastaan joita hän yhä uskoo näkevänsä vaikka vastaan on tullut vain pari paarmaa, pullea toukka ja kymmeniä hyttysiä.

    Ja kun tämä pieni ihminen sitten kotimatkalla laskee pyörällään alas sen suurimmankin mäen seisoviltaan ja huutaa mennessään "mä oon maailman nopein, uskotko äiti" niin vähän aikaa minä muistan sen tunteen mahanpohjassa asti.

    Vapauden, voittamattomuuden ja innon jokaisesta käsillä olevasta hetkestä.

    Ja se että pääsee ohikiitäväksi tuokioksi takaisin siihen tunteeseen kuittaa kaikki ne mustikat jotka olin juuri keräämässä kunnes ne tallautuivat pienten, alati liikkessä olevien jalkojen alle ja jokaisen taistelun kautta taluutetun suojatien.

    308 16 14 July, 2019
    Välillä jotain muutakin ku virkkauksia #kauniitaunia 🧡

    Välillä jotain muutakin ku virkkauksia #kauniitaunia 🧡

    2 0 13 July, 2019

Top #kauniitaunia posts

    Niinä aamuina 
kun jo viikkoja on satanut 
jotakin vasten kasvoja
Kun varpaat ovat 
olleet syväjäässä päiväkausia
Kun pimeys laskeutuu 
ennen kuin saan 
itseni kahvipannullisen 
voimin vaivalloisesti hereille

Niinä pitkinä hetkinä 
kun päivä täyttyy 
loputtomalla illan hämärällä 
Kun maailma on autio 
ja itsekin piiloudun 
kotini suojiin 
kylmyyttä pitämään

Silloin mietin 
miksi ja miten täällä 
elämää eletään 
olisiko sittenkin 
jossain muualla jotakin 
mitä täältä ei löydäkään

Ja sitten tulee
se ensimmäinen 
lämmin kesäaamu
Se hetki kun voit astua 
ovesta paljain varpain
Levittää viltin 
takapihan nurmikolle
Nähdä pilvilampaiden 
kirmaavan sinisellä taivaalla

Kun kuulet lintujen 
heränneen myös

Ja mietit 
tänne nekin saapuvat 
vuosi toisensa jälkeen
Tekevät pitkän matkan 
kohtaavat vaaran ja toisenkin
päästäkseen takaisin

Tämä maa ei ole
helposti lähestyttävä
pelkkää ruusuntuoksua ja hattaraa
Ei jatkuvia karnevaaleja
tauotonta puheensorinaa

Tällä maalla on sielu
hieman uppiniskainen
Mutta kun se sydämeesi
paikkansa löytää
alat sitä hiljalleen ymmärtää

Ja muistat
tämä maa on minun
piirtynyt mieleni 
jokaiseen sopukkaan

Kesäaamut
iltojen ihmeellinen valo

Ojanpientareen kukkaloisto

Järviveden pehmeys
puusaunan tuoksu

Metsä täynnä mustikoita
eväsretki nurmikolla
keskipäivän 
keltainen aurinko

Enkä 
aio hukata
näistä hetkistä 
ainoatakaan

4/2017

    Niinä aamuina
    kun jo viikkoja on satanut
    jotakin vasten kasvoja
    Kun varpaat ovat
    olleet syväjäässä päiväkausia
    Kun pimeys laskeutuu
    ennen kuin saan
    itseni kahvipannullisen
    voimin vaivalloisesti hereille

    Niinä pitkinä hetkinä
    kun päivä täyttyy
    loputtomalla illan hämärällä
    Kun maailma on autio
    ja itsekin piiloudun
    kotini suojiin
    kylmyyttä pitämään

    Silloin mietin
    miksi ja miten täällä
    elämää eletään
    olisiko sittenkin
    jossain muualla jotakin
    mitä täältä ei löydäkään

    Ja sitten tulee
    se ensimmäinen
    lämmin kesäaamu
    Se hetki kun voit astua
    ovesta paljain varpain
    Levittää viltin
    takapihan nurmikolle
    Nähdä pilvilampaiden
    kirmaavan sinisellä taivaalla

    Kun kuulet lintujen
    heränneen myös

    Ja mietit
    tänne nekin saapuvat
    vuosi toisensa jälkeen
    Tekevät pitkän matkan
    kohtaavat vaaran ja toisenkin
    päästäkseen takaisin

    Tämä maa ei ole
    helposti lähestyttävä
    pelkkää ruusuntuoksua ja hattaraa
    Ei jatkuvia karnevaaleja
    tauotonta puheensorinaa

    Tällä maalla on sielu
    hieman uppiniskainen
    Mutta kun se sydämeesi
    paikkansa löytää
    alat sitä hiljalleen ymmärtää

    Ja muistat
    tämä maa on minun
    piirtynyt mieleni
    jokaiseen sopukkaan

    Kesäaamut
    iltojen ihmeellinen valo

    Ojanpientareen kukkaloisto

    Järviveden pehmeys
    puusaunan tuoksu

    Metsä täynnä mustikoita
    eväsretki nurmikolla
    keskipäivän
    keltainen aurinko

    Enkä
    aio hukata
    näistä hetkistä
    ainoatakaan

    4/2017

    186 25 5 hours ago

Advertisements

    Viimeiseen auringon säteeseen asti 
minä haluaisin pitää kiinni näistä päivistä 
kun teidän onneenne ei tarvita muuta 
kuin vadillinen korvapuusteja ja puhallettava donitsi ja saavillinen vesi-ilmapalloja ja lämpimään hiekkaan upotetut varpaat.

Ja kun vielä illalla viimeiseksi ripustan merivedeltä tuoksuvia uimapukuja kuivumaan 
ja tyhjennän eväskorin pohjalta 
murentuneita kaurakeksejä ja 
mansikkajäätelöön tahriintuneita hellehattuja minä mietin kuinka kaikkein eniten toivoisin 
että viimeiseen auringonsäteeseen asti 
voisin pitää kiinni näistä päivistä.

2019

    Viimeiseen auringon säteeseen asti
    minä haluaisin pitää kiinni näistä päivistä
    kun teidän onneenne ei tarvita muuta
    kuin vadillinen korvapuusteja ja puhallettava donitsi ja saavillinen vesi-ilmapalloja ja lämpimään hiekkaan upotetut varpaat.

    Ja kun vielä illalla viimeiseksi ripustan merivedeltä tuoksuvia uimapukuja kuivumaan
    ja tyhjennän eväskorin pohjalta
    murentuneita kaurakeksejä ja
    mansikkajäätelöön tahriintuneita hellehattuja minä mietin kuinka kaikkein eniten toivoisin
    että viimeiseen auringonsäteeseen asti
    voisin pitää kiinni näistä päivistä.

    2019

    371 35 18 July, 2019

Advertisements

    Sinä ja sinä ja sinä työnnytte hetkessä siniseen taloon ovista ja ikkunoista ja käsivarsilleni ja syliini työntyyy kolme paria jalkoja ja käsiä ja yhteensä viisikymmentä itikanpuremaa ja monta kalatarinaa ja rantasaunan tuoksu.
Ja hetken minä mietin, että oliko täällä hiljaista ollenkaan ja että ihan kuin ne olisivat kasvaneet ja muuttuneet neljässä päivässä ja 
Kato äiti!
Äiti!
Äiti arvaa mitä!
Mitä meillä on ruuaksi?
Pääsenks pelaan Pokemonia?
Äiti!

ja kaikki jatkuu kuin joku olisin vain hetkeksi elämäni pauselle painanut ja olen taas keskiössä ja keskellä elämääni ja hetkessä neljä päivää työntyy johonkin, jota en muista olleen. -Ajattelin, että kanatortilloja syötäisiin.

Ja johonkin he jo katosivat. Jäin yksin istumaan keskelle eteisen valkoista villamattoa keskelle kasaa neljän päivän pyykkejä ja keskelle elämääni.

    Sinä ja sinä ja sinä työnnytte hetkessä siniseen taloon ovista ja ikkunoista ja käsivarsilleni ja syliini työntyyy kolme paria jalkoja ja käsiä ja yhteensä viisikymmentä itikanpuremaa ja monta kalatarinaa ja rantasaunan tuoksu.
    Ja hetken minä mietin, että oliko täällä hiljaista ollenkaan ja että ihan kuin ne olisivat kasvaneet ja muuttuneet neljässä päivässä ja
    Kato äiti!
    Äiti!
    Äiti arvaa mitä!
    Mitä meillä on ruuaksi?
    Pääsenks pelaan Pokemonia?
    Äiti!

    ja kaikki jatkuu kuin joku olisin vain hetkeksi elämäni pauselle painanut ja olen taas keskiössä ja keskellä elämääni ja hetkessä neljä päivää työntyy johonkin, jota en muista olleen. -Ajattelin, että kanatortilloja syötäisiin.

    Ja johonkin he jo katosivat. Jäin yksin istumaan keskelle eteisen valkoista villamattoa keskelle kasaa neljän päivän pyykkejä ja keskelle elämääni.

    297 9 14 July, 2019
    Good night! 🖤 Hyvää yötä!

    Good night! 🖤 Hyvää yötä!

    410 28 31 May, 2019

Advertisements

    Kun minä en ole enää pitämässä teitä sylissäni tai kun ehkä te joskus silitätte kättäni jos en jaksa enää nousta tai kun olen vanha ja ryppyinen ja soittelen teille ja kysyn, että olettehan muistaneet syödä ja onko autoihinne vaihdettu talvirenkaat ja muistattehan ajaa varovasti ja onko ollut flunssaa ja te pyorittelette silmiänne niin te voitte palata näihin kuviin ja minä voin palata näihin kuviin ja sinä ja sinä ja sinä ja minä voimme yhdessä muistaa ja minä voin laittaa hetkeksi silmät kiinni ja muistella, miltä sinä tunnuit sylissäni ja kuinka paljon minä teitä rakastin kaiken väsymyksen ja kiireen keskellä ja kuinka paljon minä teitä rakastan ja minä varotan jo nyt, että tulen soittelemaan teille talvirenkaista ja säästä ja flunssista vaikka miten pyörittelisitte silmiänne ja te tulette aina olemaan minun tärkeimpinä ihmisinä elämässäni ja niin paljon minä teitä rakastan, että toivon, että elämänne täyttyy minua tärkeimmistä ihmisistä.
Ja minä yritän muistaa kaiken väsymyksen ja kiireen keskellä, että te olette sinisessä talossa vain hetken lainassa ja siksi minulla on kiire kuvata teitä. (Syksy 2018)

    Kun minä en ole enää pitämässä teitä sylissäni tai kun ehkä te joskus silitätte kättäni jos en jaksa enää nousta tai kun olen vanha ja ryppyinen ja soittelen teille ja kysyn, että olettehan muistaneet syödä ja onko autoihinne vaihdettu talvirenkaat ja muistattehan ajaa varovasti ja onko ollut flunssaa ja te pyorittelette silmiänne niin te voitte palata näihin kuviin ja minä voin palata näihin kuviin ja sinä ja sinä ja sinä ja minä voimme yhdessä muistaa ja minä voin laittaa hetkeksi silmät kiinni ja muistella, miltä sinä tunnuit sylissäni ja kuinka paljon minä teitä rakastin kaiken väsymyksen ja kiireen keskellä ja kuinka paljon minä teitä rakastan ja minä varotan jo nyt, että tulen soittelemaan teille talvirenkaista ja säästä ja flunssista vaikka miten pyörittelisitte silmiänne ja te tulette aina olemaan minun tärkeimpinä ihmisinä elämässäni ja niin paljon minä teitä rakastan, että toivon, että elämänne täyttyy minua tärkeimmistä ihmisistä.
    Ja minä yritän muistaa kaiken väsymyksen ja kiireen keskellä, että te olette sinisessä talossa vain hetken lainassa ja siksi minulla on kiire kuvata teitä. (Syksy 2018)

    687 90 24 April, 2019